~ 17

Wait a second, let me catch my breath

Remind me how it feels to hear your voice

Your lips are movin', I can't hear a thing

Livin' life as if we had a choice

Tämän päivän kalorit n. 1200 (liikaa)
Aamulla vaaka näytti 79,2 kiloa.

Pitäisi jaksaa vielä tänään jumpata, mutta väsyttää niin tajuttomasti.

Taas.

Pyykkejäkin pitäisi laittaa kaappiin iso läjä.

Anywhere, anytime

I would do anything for you

Anything for you

Yesterday got away

Melodies stuck inside your head

A song in every breath

Huomenna pyrin syömään alle tuhat kaloria.

Lisäksi lauantaina pitää syödä vähän. 

Sunnuntaina olen menossa syntymäpäiväkutsuille, missä täytyy muistaa pitää itsensä kurissa, ettei tule syötyä liikaa kaikkea makeaa tai yleensäkään liikaa yhtään mitään.

Ensi viikolla pääsen myös pyöräilemään ja tekemään kaikkea muuta mukavaa urheilua! Jes! 

Onneksi työt tosiaan akaa olla ohitse.

Remember me now, time cannot erase

I can hear your whispers in my mind

I've become what you cannot embrace

Our memory will be my lullaby

Fiilikset ovat olleet aika samoja, kuin edelisenä päivinäkin. Oli on välillä tosi vihainen, toisena hetkenä taas tosi surullinen. Välillä päätän olla tunnekuollut kokonaan, kylmä ihminen, mutta sehän ei vaan niin onnistu. 

Iltaisin, kun pitäisi käydä nukkumaan, yleensä vaan itkettää.

Öisin tulee nukuttua huonosti, heräiltyä usein ja nähtyä painajaisia.

Eikä puhettakaan, että saisi ilman melatoniinia, ilman useampaa tablettia, unta.

Hah, ehkäpä jossain toisessa maailmassa, toisessa ajassa,

Vielä kun huomisen päivän jaksaa ja huomisesta selviää hengissä.

Sitten helpottaa edes jollakin saralla.

Sing me to sleep now

Sing me to sleep

Won't you sing me to sleep now?

~ 16

Tällä hetkellä juuri mikään ei näytä valoisammalta.

Kaikki on yhtä pohjamudissa mylläämistä, että järki lähtee ja aivot sulaa.

Olen töiden takia niin väsynyt, etten jaksa edes harrastaa liikuntaa.

Ihan älytöntä tälläinen!

Luulisi, että tässä ajassa kroppa ja psyyke olisi jo tottunut tuohon työhön, vaan ei.

Syömisetkään eivät ole menneet hyvin.

Maanantaina 750 kcal

Tiistaina 950 kcal

Tänään 1150 kcal.

Vaaka näyttää sitkeästi edelleen lukemaa 79,5 tai jotain siltä rajalta.

Tällä viikolla pitäisi kuitenkin saavuttaa 78 kg, että pysyisi edes jonkinaisessa aikataulussa tämä.

Olen myös jatkuvasti niin turvoksissa, että ahdistaa ja on paha olla. 

Mittailin myös sunnuntaina mittoja ja oikeastaan eroa entiseen ei ole, vaikka pitäisi olla laihtunut jo 6 tai 7 kg. Näytänkin mielestäni lihavemmalta kuin aikaisemmin, oloni ei ole lainkaan hyvä.

Onneksi työs loppuu, niin toivottavasti kerkeää ja ennen kaikkea jaksaa harrastaa liikuntaa taas.

Parisuhde on enää vain yhtä kaaosta ja itken sen takia joka ilta.

Joku osa haluaisi minussa niin kovasti luovuttaa, antaa periksi.

Mutta tiedän, että se vain tappasi minut.

Eikä miehenikään halua luovuttaa.

~ 15

On vaikea aloittaa kirjoittamaan mistään. 

Mun mielessä riehuu jatkuvasti myrsky, joka ei ota laantuaakseen millään. 

Parisuhteeni tilanne pitää sitä yllä.

Parisuhde, joka tällä hetkellä vie kaikki voimat, nekin, mitä ei ole.

Olen luvannut antaa miehelleni aikaa, mutta se ajan antaminen tappaa mut itteni.

En tiedä, miksi toinen tarvitsee sitä aikaa.

Tarkoittaako ajan antaminen sitä, että toinen saa elää elämäänsä, mitään musta välittämättä?

Mitä, jos odotan turhaan?

Miksi pitäisi kärsiä turhan takia, eikö kaikkein helpoin olisi vain lopettaa ajoissa.

Mä en usko taukoihin, enkä mihinkään sellaiseen.

Mutta miten eroittaa ajan antamisen ja tauon toisestaan? Onko siinä edes loppujen lopuksi mitään eroa. 

Olen päättänyt siksi keskittyä laihduttamiseen.

Tavoite on edelleen pudottaa n. 30 kiloa.

Ja siinä uskon onnistuvani. Sittenpähän kaikki näkee.

Päätavoite on syödä alle 1000 kcal päivässä.

Liikuntaa siten paljon, miten kerkeää.

Paino oli tänään aamulla 79,5 kg.

Päivän syömiset ovat n. 850 kcal ja siihen tulevat jäämään.

~ 14

Onko siitä vain kaksi kuukautta, kun viimeksi olen tänne kirjoittanut?

Niin paljon on kerennyt muuttumaan sinä aikana. Lähinnä kaikki muu siis on muuttunut, paitsi paino.

Painan tällä hetkellä 80,3 kg.

Mikäpä sitten on muuttunut?

Käyn kriisiterapiassa.

Olen masentunut. Vakavasti kai. Ahdistunut myös.

Haha, sama kuvio toistaa itsensä.

Parisuhteeni, jos sitä sellaiseksi voi enää sanoa, kuihtuu kasaan. Olin valmis jo heittämään hanskat tiskiin, luovuttamaan, mutta mieheni ei sitä kuitenkaan tahtonut. 

Tai ei ainakaan sanonut suoraan.

Olen tällä hetkellä töissä, muttakoulu jatkuu jo pian. 

Ehkä se on hyvä.

Tällä hetkellä kaikki on niin paskaa ja varoitan myös, että niin tulevat olemaan tekstit, joita kirjoitan.

En laihduta terveellisen metodein.

Ainut, mitä pystyn hallitsemaan, on lautaseni koostumus ja syömiseni.

Kaikki muu on hullua ja sekaisin.

~ 13

Viikko on ollut hyvin hyvin kiireinen.

Välillä on tullut syötyä miten sattua ja liikuntaakin on tullut vähän vähemmän harrastettua. Toki, lenkilä olen käynyt 5 päivänä viikossa. Kotitreenit ovat jääneet vähän vähemmälle huomiolle kaikenmaailman kiireiden takia.

Silti paino oli tänään aamulla 81,3 kg.

Eihän se ole vielä lähelläkään tavoitetta, mutta olen silti tyytyväinen siitä, että se on tippunut, eikä noussut. Nimenomaan täällä kotona.

Olen lisännyt veden juontia kovasti ja yrittänyt juoda päivässä vähintään kolme litraa, usein on tullut juotua enemmänkin. 

Minulla on kyllä suurin ongelma siitä, että vatsani ei toimi ollenkaan.

Ei ollenkaan. 

Tällä viikolla se on toiminut kerran. Silloinkin oli krapula. Ja oksensinkin vielä. Heh.

Otin äsken visibliniä, mutta en tiedä, onko siinä enää mitään tehoa. Katsotaan nytten.

Ensi viikolla aloitan uuden työn, vähän jännittävää!

Työn oletan olevan fyysistä, joten kaloreita kuluu.